Noora Toivo: Not so little Britain

Nyt on Brittien maankamaralle saavuttu! Yhtä elämäni pisintä ja hyvin virtsanhajuista bussimatkaa lukuun ottamatta, matkustus meni hyvin. Kuten arvata saattoi, täällä on hyvin brittiläistä. Toki eilen paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, mutta se hulluus loppui yhteen päivään. NIIN ja ajattelin tämän reissun kunniaksi kirjoittaa myös englanniksi tiivistelmän matkan aikanani kirjoittamista teksteistä.

I decided to write a little summary in English in the honor of this trip! This will continue at least as long as I’m here. We’ve arrived to Britain! Apart of one of the longest bus rides of my life (and quite frankly the smelliest), the trip here went well. As one might guess, it’s very British over here. Well yesterday the sun was shining from a clear sky but that craziness stopped after one day.

Yövymme Robinin vanhemmilla Plymouthissa ja voin sanoa, että nyt ollaan maalla! Mikä on loistavaa. Täällä on lehmiä, kanoja, lampaita ja nummilla menee villihevosia. Noh villi on ehkä termin väärinkäyttöä, mutta virallisesti villejä ne ovat, vaikka melko lähelle päästävätkin ihmisiä. Muutenkin tämä on ihana paikka. Olemme Emman kanssa käyneet joka päivä juoksemassa nummilla ja metsissä ja voin sanoa, että maisemat ovat olleet mielettömät.

We’re staying with Robin’s parents at Plymouth. I must say that we most definitely are in the countryside, and I’m loving it! Here are chickens, cows, sheep and in the moors there are wild horses. Well wild might be stretching the word a bit because they let people get pretty close. I really like this place. Emma and I have been running in the moors and in the forests every day and the views are spectacular.

On ollut mukavaa. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja puheliaita, nälkään ei missään nimessä pääse kuolemaan (Robinin äiti on loistava kokki ja hän tekee meille jatkuvasti ruokaa) ja muutenkin tämä paikka on täydellinen esimerkki idyllisestä.

It’s been really nice. People here are very friendly and talkative, there’s no way I’ll be dying of hunger during our stay (Robins mum is an excellent cook and she’s feeding us all the time) and all together this place is a textbook example of idyllic.