I’m sexy and I know it

Moni on varmaan jo nähnyt Iltalehden tekemän uutisoinnin eilisistä Paavo Nurmi gamesista. He, jotka eivät tiedä mistä on kyse, tässä pieni priiffi: Iltalehti kunnioitti naisyleisurheilijoita tekemällä heistä ”jutun” minkä otsikko oli vielä aamulla ”Seksiä peliin kentällä”. Itse jutussa oli pari riviä tekstiä, missä kehuttiin kauniita rusketuksia sekä vartaloita ja kuvat koostuivat enimmäkseen lähikuvista naisurheilijoiden takapuolista.

Iltalehti (onneksi) poisti ko jutun muutama tunti julkaisemisen jälkeen

Uskomattominta oli se seikka, että tuo ”uutisointi” oli ainoa asia, mitä naisyleisurheilusta ko kisoista kirjoitettiin. Tuloksia ei ollut missään, ei urheilijoiden tunnelmaa, ei urheilua… Naisurheilusta ei ollut missään.

Ilmeisesti, kun puhutaan naisten huippu-urheilusta, maata mullistavinta on se tiukka perse ja kaunis rusketus. Asioita, mitä kukaan ei varmastikaan osannut odottaa näkevänsä yksissä Suomen kovatasoisimmissa yleisurheilukisoissa. Vuosien ja vuosien kova treenaus ja rääkki on juuri tätä hetkeä varten: nyt voin esitellä sitä täydellistä rantakuntoani, tuloksista viis.

Kyllä, urheilupiireissä on upea vartaloisia ja kauniita urheilijoita urheilupuvuissa. Toisten urheilupuvut ovat pienempiä, kuin toisten. Joskus on mahdollisuus valita peittävämpi asu, joskus on pakko seuran tai liiton pienemmillä asuilla mennä. Kyllä se seksi myy, myös urheilijat sen tietävät. Oli asu millainen tahansa, kun sinne kentälle mennään, oletusarvona itselläni ei ainakaan ole, että joku kuvaa siellä omaa takapuoltani. Ei ainakaan toimittaja. Seuraavana aamuna voikin jännittää ollaanko Iltalehden sivuilla kuvakulmissa, mitkä sopisivat seuranhakupalstoille. Onko tosiaan niin, että kisoissa ollessa, joutuu oikeasti miettimään, että kukahan nyt kuvaa omaa berberiäni ja minneköhän ”uutis”sivuille kuvat saattaavat joutua?

Kyllä on niitä seksikkäin leijona tai yleisurheilija äänestyksiä eri lehdissä, se on ihan ok. Useimmiten niissä kuvissa keskitytään enemmänkin siihen naaman alueeseen, eikä siihen, mitä vyötärön alapuolella tapahtuu. Ikävä kyllä näissäkin on menty härskimpään suuntaan.

Onko kukaan ajatellut koskaan niitä urheilijoita? He, jotka tahtovat olla seksisymboleita tai esiintyä alasti mediassa, tekevät sen kyllä vapaaehtoisesti omilla ehdoillaan. Voisiko se ollakin niin, että urheilijat ihan oikeasti tahtovat urheilla, eivät nähdä niitä omia periään lehtien sivuilla? Sitä varten ovat iltatytöt ja muut bikinibeibet, jotka itse niihin kuviin hakeutuvat.

Seksikkyyden, seksin ja pornon rajat ovat hämärtyneet maailmassa ja etenkin mediassa. Urheilussa tietyn tyyppisellä lehdistöllä se usein menee väärälle puolelle rajaa, etenkin naisten kohdalla (myös miesten, mutta miehistä aina silloin tällöin saattaa muutama tuloskin sivuille eksyä). Tällaiset jutut leimaavat rajusti niissä esiintyviä urheilijoita, ilman heidän ehtojaan ja usein haluamattaan. Kuinka hienoa se on sitten mennä hakemaan vaikka työpaikkaa ja pöydän toisella puolella oleva henkilö miettii, että mistä olet niin tuttu? Ai niin joo, säähän olit perse pystyssä Iltalehdessä! 

Mitä tapahtui sille urheilulle?

Tällainen uutisointi tekee aika kovan paineen monelle nuorelle urheilijanaiselle, puhumattakaan niistä tytöistä. Ulkonäkö, ulkonäkö, ulkonäkö. Tulokset ovat toisarvoinen asia. Luojan kiitos kaikki kuvissa olleet olivat sentään täysi-ikäisiä.

 Klikkausten hakeminen medialla on lähtenyt hanskasta. Millään ei ole väliä, kunhan tulee kävijöitä, tykkäyksiä, jakoja ja mainostajat maksavat. Kenen vastuu? Median? Lukijan? Niukka-asuisen urheilijan, joka kerjää selkeästikin kentällä huomiota, koska kilpailee urheilupuvussa? Onko tätä se naisurheilu parhaimmillaan: tiukkoja kroppia ja kaunista rusketusta? Tätäkö tahdomme kaikille nuorille urheilijoille opettaa, tämäkö on sitä suomalaista huippu-urheilua naisten osalta?

Onnekseni en usko, että kaikki 10200 katsojaa tulivat pelkästään naisten perseitä Paavo Nurmen kentälle katsomaan.

Tweet