Toista
osaa pukkaa. Lauantai Virossa oli omalla tavallaan jopa hienompi, kuin
perjantai. Vihterpalussa on nimittäin talli ja pääsimmekin ratsastamaan! Olen ratsastanut junnuna todella
paljon, mutta siinä yläasteen kohdalla se alkoi jäädä, koska yleisurheilu tuli
kuvioihin ja aika yksinkertaisesti loppui päivistä. Yhditettynä siihen, että ratsastuspaikkaakaan ei enää oikein ollut. Vähän jännitti, kun sanottiin, että menemme ratsastamaan
ihan metsäreitille sekä merenrantaan. Meikäläisen itsetunto oli onneksi
korkealla ja lähdin mukaan asenteella, että se on kuin pyöräily: Kun sen kerran
oppii, niin ei sitä unohda. Toki pyörä harvemmin yrittää purra sinua, heittää
selästään tai vauhkoontuu kesken matkan.
Onneksi menin! Reitti oli aivan häkellyttävän hieno ja
kohtuullisen aikainen ajankohta loi oman mystiikkansa. Menimme upeita
teitä pitkin, metsässä, kävimme merenrannalla sekä vähän meressäkin ratsastamassa. Mitään ongelmia ei ollut,
vaikka välillä oman uljaan ratsuni varsa (joka tuli matkaseuraksi meille) vähän isotteli ja teki kiitolaukka spurtteja.
![]() |
Tiimin viides jäsen. Annoin sille nimen pakan sekottaja. |
Olin kerennyt unohtamaan,
kuinka hienoa on ratsastaa ulkona jotakin reittiä pitkin, eikä sitä ympyrää
aitauksessa. En myöskään antanut kielimuurin olla ongelma, vaan juttelin tuolle
omalle ratsukilleni mukavia matkan aikana ja välillä vähän komensin, kun
meinasi väsymys (lue laiskuus) hänelle iskeä.
![]() |
Pahoittelut, en ihan viitsinyt järkkäriä ottaa mukaan, joten kuvat ovat laadultaan nyt vähän heikompia. |
![]() |
Vasemmalla porukan "pomo" eli ohjaaja ja meidän loppu ratsastuspoppoo. |
Oli
aivan huippua ja suosittelen kaikille. Ratsastus on kyllä sellaista touhua,
mitä jokaisen kannattaa ainakin kokeilla, jos ei muuta.
Tallilta matka jatkui kartanolle
ja kävimme siellä vielä pienen esittelykierroksen. Historiaa paikalla on kerrakseen
ja yksi ”erilaisuus” on muun muassa kummitus, mikä kuulemma asuu kartanossa.
Tosin kummitus on ”havaintojen mukaan” ystävällinen. Timo oli kertonut kummituksesta
porukalle japanilaisia (vai oliko ne kiinalaisia) naisia ja tarinan jälkeen
kukaan ei ollut uskaltanut mennä enää takaisin huoneisiinsa. Toki tämä muodostui
pienehköksi ongelmaksi, koska heidän oli tarkoitus jäädä yöksi Vihterpaluun.
Noh näitä sattuu! Meikäläiset selvisi yöstä hengissä ja muutamaa Nellin
aiheuttamaa välikohtausta lukuun ottamatta uni kyllä maistui.
Iso
kiitos vielä Reetalle sekä koko Vihterpalun väelle unohtumattomasta vierailusta.
Olen hyvin otettu, että minut kutsuttiin mukaan.
![]() |
Tässä meidän poppoota, miinus Reetta, joka matkan järjesti ja oli kameran toisella puolella. Vasemmalta kaksi ekaa ovat Vihterpalun väkeä, sitten tulee Maire Kettukarkki -blogin pitäjä, Magicpoksin Maj, Ida kuka pitää blogia Ida 365, Mairen aveci sekä viimeisinä kaksi äänekästä hullua. |
Tallinnassa
pääsimme vielä syömään ravintolaan nimeltä Maikrahv, joka sijaitsi Vanhassakaupungissa.
Oli hienoa kuunnella, kun paikka oikeasti esiteltiin meille ja kerrottiin sen
tarinaa. Sain kuulla muun muassa sellaisen nippelitiedon, että
Vanhassakaupungissa yksinään on 350 ravintolaa, kahvilaa sekä baaria. Aivan
järjetön määrä.
Ruoka
oli omasta mielestäni loistavaa ja aivan varmasti menen uudestaan syömään
tuonne, jos Tallinnassa pyörin. Gluteenittomuus ymmärrettiin myös hyvin, joten ei tarvinnut jännittää, että heittääkö maha volttia päivällisen jälkeen.
Alkuruokana oli omistajankin suosittelemaa
lohta, mikä kyllä maistui. Annos oli gluteeniton, mutta alla oleva kuva ei ole
omasta annoksestani (itse ottamani kuva tärähti ja tämä
onkin Idalta lainattu). Siitä syystä kuvassa vilkkuvat nuo leivän palat, muuten annos oli gluteeniton.
Pääruuaksi
otin sisäfileetä, koska ravintolassa meikäläinen valitsee noin pyöristettynä
100% ajasta pihviä. Annos oli hyvä, mutta kävin harakkana myös Nellin
lautasella. Nelli otti lammasta, mistä itse en normaalisti juuri välitä. Sitä
maistettuani oli pakko myöntää tappio. Lammas oli loistavaa ja ehdottomasti
suosittelen kaikille lihansyöjille sitä, jos tuonne joskus eksytte. Kastikkeena
oli manteli- karamellikastike, mikä toimi enemmän kuin hyvin ainakin omalla,
sekä Nellin, kohdalla.
![]() |
Oma annos. |
![]() |
Voittaja-annos: Lampaankare |
Jälkiruokavaihtoehtoja
omalla kohdallani oli tasan yksi: creme brulee. Kaikissa muissa annoksissa oli
gluteenia. Eipä paljoa haitannut, koska se oli herkullista.
Olen kerran
aikaisemminkin syönyt creme bruleeta, tosin kotitekoisena. Alan kyllä syttymään
tälle jälkiruokovaihtoehdolle, jopa niin paljon, että voisin joskus
suuruudenhulluudessani kokeilla tehdä ko ruokaa kotona. Jälleen kerran oli
etiketin kiinni pitämisessä ongelmia, koska kovasti teki mieli nuolla tuo
kulho. Jätin nyt tällä kertaa väliin...
Aivan
ihana reissu. Muutenkin tykkään Tallinnasta paikkana. Olen kerran aikaisemmin
käynyt Tallinnassa oikeasti kiertelemässä ja se on matkailukohteena ehkä hieman
aliarvostettu. Monelle se tarkoittaa sitä risteilyä ja alkoholin hakemista. Täytynee
hyödyntää tuota naapurimaata useamminkin! Etenkin, kun ainakaan vielä, sieltä ei mitään vähemmistöjä ole alettu "pelastamaan". (Oli niin ilmiselvä juttu, joten oli pakko se heittää.)
Tweet
Horsiiis! Ai että oli ihana reissu, oli tosi kiva tutustua teihin tamperelaisiin papupatoihin :)
VastaaPoistaJust julkaisin itsekin postauksen meidän ratsastusreissusta. Että kiitos vaan teoriatunnista ja tsempeistä, on ihan voittajaolo! Ja vähänkö tekee mieli lähteä uudestaan... Millos mennään? ;)
Samoin sinne! Oli todella mukava tutustua :) Onneks saatin sun pää kääntyyn, kilttejähän ne hepat oli ja sä menit kun pro konsanaan! Täytyy kysellä Reetalta, että millos taas onnistuis ;P
Poista