Olympiahuumaa

Tv:n edessä on kyllä tullut vietettyä aikaa tän reilun viikon aikana. Päivät ovat koostuneet enimmäkseen sohvaperunana olosta ja raa’asta treenaamisesta. Aika hyvä tasapaino vaikka itse sanonkin. Kyllä se on vaan niin, että yleisurheilu on se meikäläisen elämän rakkaus, mutta on tuolla Olympialaisissa muitakin lajeja, joita on ihan mukava kattella. Ensinnäkin pöytätennis! Voin sanoo, että onhan se vähän eri näköstä, toi noitten peli, verrattuna siihen, mitä se on kun itte pelaa. Oma peli on 5% pelaamista, 90% pallon metsästystä lattialta ja toisten pelikentiltä ja toinen 5% siitä, kun hakee sitä mailaa ympäri huonetta, kun palaa hermo siihen tekemiseen. Noilla tuolla kisoissa 90% on pelaamista, 5% on niitä ihme syöttöasentoja, missä ne kurkkii pöydän reunan yli kyykyssä katse intensiivisesti pallossa kiinni ja viimenen 5% armotonta tuulettamista jokasen pisteen perään. Onhan se nyt vaan siistiä katseltavaa!

 Noihin kekkereihin pitäis kyllä vertailun vuoksi heittää yks ihan tavallinen pulliainen jokaseen lajiin, tulis vähän sitä perspektiiviä! Esim. uimahyppyihin sellanen kunnon sohvaperuna ja sanotaan sille että heitä ho… siis voltti. Voin sanoo, että ei ainakaan se kyseinen peruna enää huutelis mitään. Plus olishan se viihdettä parhaimmillaan. Tulis sellanen mosahdus altaaseen, että altaassa ei enää hypyn jälkeen olis vettä. Ratsastukseen sama homma. Nähtäis ensimmäistä kertaa kun hevonen kieltäytyy jo sillon kun pitäis lähtee liikkeelle. Samoin yleisurheiluun vaikka 400m, mutta sieltä vois tulla diskaus. Telineistä kuitenkin on lähdön tapahduttava ja se voi olla kyllä osalle fyysisesti jo mahdotonta. Toisaalta, kyllähän näin voi aika piankin käydä, kerta ne Olympiarajat nyt noin PIRUN heikot on.

Näitä asioita pohtiessa heräsi kyllä myös muutama muukin miete. Ensinnäkin, millähän järjellä Italia ei pärjää paremmin ammunnassa?! Eikös kuitenkin Sopranos ole vähän niin kuin Italian inspiroima? Kuitenkin ammunnassa oli top 10:ssä ehkä se yks italialainen, jos sitäkään. Tästä heräs sitten se toinen ajatus. Jokasen maan, jolla ei ole ammunnassa osallistujaa, täytyy nyt ensi töikseen varata tiketit ekaan lentoon New Yorkiin. Sieltä otetaan bussi Bronxiin ja ei kun värvään jengiläisä joukkueeseen. Niillä on omasta takaa jo niin kovat pohjat ammunnassa, että oksat pois. Ne pistää parhaat trappiin sekä skeettiin ja ne huonommat johonkin, missä ammutaan tauluun. Varmasti ne siinäkin pärjää, koska liikkuvaan kohteeseen ne kuitenkin on siellä koko ikänsä treenannu.

Tälläistä tällä kertaa. Sitten vielä sananen siitä omasta tekemisestä. Ensimmäinen 400m aidat takana kuukauden treenin jälkeen. Aika ei miellyttänyt, sekunnin hitaampi, mitä piti olla. Pitkän analysoinnin, tutkimisen ja miettimisen jälkeen sain analyysin tehtyä viasta; juoksin liian hitaasti. Mutta eipä siinä mitään, koska kaikki muut kisat tänä kesänä on mennyt niin loistavan hyvin, niin tästä ei lannistuta! Teemaan sopivasti nyt on kolme päivää taukoo tekemisestä, koska akillesjänne on aitovassa jalassa kipeytynyt. Nyt buranaa ja lepoo, että keskiviikkona Hämeenlinnassa 100m kulkee! Toivon mukaan.

Tärkeä tiedotus vielä Noname faneille! Vihdoin on Storelle tullut topit! Itse olin kärppänä ensimmäisten joukossa paikalla ja nää nyt sitten jäi käteen.

Tarkka näköisimmät saattavat huomata, että pelkkiä toppeja ei kuvassa ole. 

Hope out.