Happoo ja namusetiä.

Terve TAAS!

Ja jälleen kerran kaikkea kivaa on kerennyt viikossa touhuaan. Nyt näin alkuun mainitsemisen arvoisia asioita ovat tietenkin Sm-viestit. Käteen kisoista jäi kapula. Ja ei, tossa ei ole kirjoitusvirhettä. 100m viestissä päästiin finaaliin ja sijoitukseksi kirjattiin 6. sija. Ihan o.k. Olishan se vähän kovempaakin voinut mennä, mutta kun ottaa huomioon, että tuo meikäläisen DNA:n omaava ankkuri (Nelli) lopetti kautensa noihin kekkereihin, Emmalla oli takareidet hajalla ja itselläni 3 viikkoa enemmän tai vähemmän tehokasta treeniä alla niin ihan tyytyväinen olen.  400m viesti jäi sitten juoksematta, koska Emmalla oli takareidet sen verran kipeet, että loukkaantumisen riski olis ollut turhan iso. Parhaimmillaan oltais ehkä pronssille päästy jos siihenkään, niin ei viittiny riskeerata loppukesää sen takia. Muutetaan sitten ens vuonna raha kullaksi! Vai miten se nyt oli.

Kuten otsikosta huomaa, niin happoo on tullut otettua. Mukavaa treeniä tuli tossa pari päivää sitten tehtyä. Täytyy sanoa, että melkoinen viha-rakkaussuhde noita happoja kohtaan on tässä vuosien varrella tullut. Pyörryttää, oksettaa, ei pysy ittekseen pystyssä, suurin osa liikkumisesta tapahtuu kontaten ja joka paikkaan sattuu perkuleesti. Moni ei urheilijakin pystyy tähän fiilikseen samaistumaan, mutta useimmiten vain sunnuntaiaamuisin. Viimeksi kun tollanen olo tuli, niin oli räntää maassa eli joskus tammi-helmikuun aikoihin. Toivottavasti tää on nyt sitten jonkinlainen enne. Kun kesä alko niin treeneissä ei millään saanu happoja ja kisat meni nyt vähän miten meni, mutta sitten taas hallissa treeneissä useammankin kerran tuli kontattua Pirkkahallin lattialla ja kisat meni ihan mukavasti. Eli ota tosta nyt sitten selvää. Ens viikolla toivottavasti selviää onko tää nyt sitten se lintu vai kala.

Sitten namusetiin! Onhan se nyt vaan fakta, että kyllä itse ainakin näistä omistani tykkään. Oikein kilttinä tyttönä sain ihan kaksin kappalein kaikkee kivaa tällä viikolla. Ensin toi henkilökohtainen karkkikauppa (Sportsnutrition.fi) lähetti tälläsen paketin:

Ja sitten se toinen Nimetön namusetä anto tälläsia aarteita mukaan:

Ja tosiaan jos joku ei tiedä, niin Noname on vaatesponsorina itselläni ja siksi näitä kivoja paketteja aina silloin tällöin tulee. ( http://www.nonamesport.com )  Se on kivan kätevää kun Nonamen kauppa sijaitsee tossa Tampereen keskustassa niin siellä piipahtaessa jää aina jotain mukavaa käteen. Ja suurimman osan vaatteista sain ihan luvan kanssa viedä, kuvasta puuttuu tietty ne, jotka otin ilman lupaa. Ssh.

Keskiviikkona tuli tuolla Vuoreksessakin pyörittyä. Olin Nellin ja Emman kanssa edustamassa Akaata asuntomessuilla. Uskon että homma meni hyvin. Olen lähes 100% varma, että kukaan kohtaamistamme henkilöistä ei koskaan edes tahdo vierailla Akaassa ja noin kymmenes vanhoistakin asukkaista muuttaa pois. Jos Suomi joskus joutuu sotaan niin meiät pitää heittää ensimmäisten joukossa vihollisten keskelle. Kukaan ei ees viitti hyökätä kun huomaa millasta sakkia täällä asuu. Eli toimitaan vähän niin kuin turkulaiset on toimu jo vuosisatojen ajan.

Ja vielä loppuun; rusakkojen puskaradio ei ilmeisesti toimi kovinkaan tehokkaasti. Maanantaina bongasin taas yhden pihassa kun oltiin tulossa kotiin. Ikäväkseni joudun sanomaan: rusakot 3, Noora 0.

Toivo kuittaa.