Peruskuntokausi

Nyt on vuorossa piiiitkästä aikaa treenijuttuja. Pakko ihan ensimmäiseksi sanoa, että olen kyllä rajusti aliarvioinut henkisen rasituksen vaikutuksen treenaamiseen.  Vaikka en paljoa opparin tekemisen aikana treenannut (noin 8 tuntia viikossa, mikä on ihan pelleilyä omassa mittakaavassani) niin en kyllä paljoa enempää olisi voinutkaan tehdä. Ja joo, kyllähän se loogista on, että henkinen rasitus näkyy myös fyysisesti, mutta en olisi uskonut, että ihan noin paljoa ja ainakaan sellainen, kun puhutaan melkeinpä ainoastaan kirjoittamisesta. Tosin kaikesta viime viikkojen opparistressistä huolimatta treenit ovat menneet mainiosti!

http://instagram.com/nooratoivo

Kuvien laatu on vähän heikkoa, koska treeneissä pääsääntöisesti keskityn treenaamiseen ja en ole kerennyt erillistä treenikuvien kuvauskeikkaa tekemään. Yllä otetun kuvan pistin Robinin napsaisemaan viime viikon mäkitreeneistä. Naureskelin itsekseni, että tässä on sitä glamouria kerrakseen! On vähän kaukana tämä meikäläisten syksyn ja alkutalven tekeminen siitä, mitä esimerkiksi Instagram tarjoaa, kun lyö #treeni sinne hakuun.  Kuvassa on muun muassa äidiltä lainattu 4 koko liian iso takki päällä ihan varmuuden vuoksi, ettei tule vahingossakaan kylmä ja ei kyllä tullut! Nenästä valuvaa räkää ei taida tässä kuvassa huomata. Hymyillä kyllä jaksoi ihan treenin loppuun asti, vaikka pariin kertaan vähän kyykyssä käytiinkin happea hakemassa.

Meillä on siis peruskuntokausi menossa eli tehdään aika pienillä tehoilla ja sykkeet eivät maksimissa käy. Pispalan portaat ovat tulleet hyvinkin tutuiksi, samoin Toijalan pururadan ylämäet ja Pirkkahallin punttisali. Ollaan tehty paljon kestävyyttä erilaisilla intervallitreeneillä, kuntopallolla on tehty lihaskuntoa ja nopeutta on haettu loikkimisella ja aitahypyillä sekä tekemällä frekvenssiä portaissa. Aidat ovat olleet myös kuviossa pari viikkoa ja ne ovat menneet kohtuullisen hyvin. Lukuun ottamatta erinäisiä kiputiloja, joita tulee jokaisen aitatreenin aikana ja viimeistään jälkeen. Tosin se on enemmän kuin normaalia, koska aika lailla aina aitojen tekeminen johonkin paikkaan tuntuu ja viimeistään, kun se polvi kolahtaa siihen puuhun tai alumiiniin.

Niin ja jos joku kaipaa vähän vaihtelua juoksutreeneihin sekä siihen kestävyyden kasvattamiseen, niin suosittelen intervalleja. Hyvinkin tutuksi on tullut 4 minuuttia juoksua niin, että syke nousee lopussa 160-170 välille ja palautus kestää kävellen niin kauan, että syke on alle 120.  Omalla kohdalla palautus on liikkunut siellä 1-1.5 minuutin paikkeilla. Toistoja tehdään sitten oman fiiliksen mukaan, mutta itse olen tehnyt kuusi kertaa tuon. Tämä on helposti sovellettava treeni, koska sen voi tehdä kuka tahansa oman kunnon mukaan ja palautukset määräytyvät sykkeiden mukaan. Plus tässä on hyvänä puolena se, että kehityksen näkee aika hyvin vauhdeissa ja etenkin, jos juoksee samaa reittiä, jolloin voi verrata aina edelliseen kertaan. 

http://instagram.com/nooratoivo Kuvassa poseeraa Team Masters of  Destruction (emme olleet nimemme veroisia) eli kaksoseni Nelli sekä isosiskoni Niina

Päätin jo kauan aikaa sitten itselleni sen uuden moton: Rennosti, mutta tosissaan. Kun sitten tuli kyselyä, että kiinnostaisiko tulla pelaamaan painttia, niin pienen pohdinnan jälkeen sanoin, että todellakin! Hivenen arastelin alkuun menemistä, koska siellä metsässä aseiden kanssa juostessa voi sattua ja tapahtua, mutta ajattelin, että näin syksyllä voi tällaistakin kokeilla, koska kilpailukauteen on niin pitkä aika. Ainoat kivut tulivat siitä, kun ammuttiin noin viisi miljoonaa kertaa selkään. Onnekseni ei sentään omat. 

Kaiken kaikkiaan yleisurheilun puolella menee siis hyvin. En ole ollut kertaakaan sairas *kop kop, mistä olen myös erittäin tyytyväinen. Välillä on vaikea tehdä rauhallisesti, mutta se nyt yleisurheilupiireissä tuntuu yleensäkin olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus. Onneksi valmentaja rauhoittelee jatkuvalla syötöllä ja on tässä se omakin henkinen puoli sen verran kehittynyt, että itsekin jo ymmärtää sen levon tärkeyden ja myös sen, että kun tehdään pitkäjänteistä kilpaurheilua, niin aina ei kuulu hanat lasissa mennä. Sille on sitten ne omat hetket.

Tweet