Opinnäytetyö CHECK!

BOOM! Se olisi meinaan sellainen juttu, että palautin opinnäytetyön viime viikon perjantaina ohjaajalle nimellä: Markkinointi sosiaalisessa mediassa – Kuinka asiakkaista saadaan faneja? ja kylkiäisenä mukaan meni sosiaalisen median markkinointiopas. Ei voi muuta sanoa kuin JEE!! Näyttää huolestuttavan paljon siltä, että tämä plikka valmistuu ajallaan! 

Nyt on sanottava, että aikamoista vuoristorataa tämä 3,5 viikkoa tuon opparin kanssa oli. Kaverit ja perheen jäsenet ovat kyllä saaneet nautiskella tästä ajasta. Ensimmäinen viikko meni mainiosti ja koko hommaan lähdin aika lailla näillä fiiliksillä:

FREEDOM!!! Kuva täältä

Sain tehtyä 15 sivua ensimmäisen viikon aikana, mutta sitten pikku hiljaa... tai siis jos ihan rehellisesti puhutaan, niin melkoisella rynnäköllä fiilikset vaihtuivat toisella viikolla tällaisiksi:

Kuva täältä

Pahoittelut kielenkäytöstä, mutta valehtelematta eniten käyttämäni sanat olivat v -alkuinen kirosana, ”elämä” ja kolmas sana rimmaa ”jaskaa” kanssa. Tuon ”elämä” sanan ja ”jaskaa” rimmaavan sanan välillä oli useimmiten ”on”. Olin varmasti hauskaa sekä positiivista seuraa kaikille ympärilläni oleville ja ainakin kaksoseni Nelli sai aika monet naurut, kun oikein kunnon angsti iski!

Onnekseni viimeinen viikko meni positiivisemmalla angstilla ja sain koko setin puristettua ainakin omasta mielestäni kunnialla läpi. Ei tuo nimeltä mainitsematon urheiluvaatemerkki aivan väärässä ole sloganiensa kanssa. Viimeiset päivät päässä pyöri "Just do it"  ja perjantaina, kun kypsyysnäytekin oli tehtynä, olivat fiilikset kyllä tällaiset:

JEEEEEEEE!!!!

Tosin pakko sanoa, että aika kauan siinä meni, että pääkoppa tajusi sen, että jokaista vapaata sekuntia päivässä ei tarvitse kirjoittaa tai hakea lähteitä. Jos aivan rehellisiä ollaan, niin edelleen on vähän outoa, että koko ajan ei pidä tuottaa tekstiä ja potea huonoa omaatuntoa, jos tekee jotain muuta.

Terveisinä kaikille opparin kanssa painiville (tai heille keillä se on edessä): antakaa palaa vaan sen kanssa. Koko prosessi on ainakin meidän opinahjossamme saanut melkoiset sfäärit, vaikka todellisuudessa ei mistään rakettitieteestä ole kyse. Vaikka tuossa yhdessä kuvassa vähän angstia välittyykin, niin kaiken kaikkiaan oli ihan hauska koitos kyseessä. 

Aiheeni oli sellainen, mikä kiinnosti itseäni valtavasti ja omasin siitä ennestään paljon tietoa ja taitoa, joten oppari itsessään oli enemmänkin kokonaisuuden rakentamista ja sellaisten lähteiden etsimistä, jotka sanoivat samaa, minkä itse allekirjoitan aiheesta. En yleensä nauti aikarajoilla menemisestä, mutta kyllä jännästi tuo 3,5 viikkoa pisti hommaan vauhtia ja voin varmuudella sanoa, että jos aikaa olisi ollut kaksi kuukautta, olisin varmasti hommaa venyttänyt, vaikka sen saisi nopeamminkin hoidettua. 

Nyt alkaakin olemaan muutamaa koulujuttua lukuun ottamatta kaikki paketissa Proakatemialla opiskelun suhteen ja noin 2 viikon päästä pitäisi olla kaikki pakolliset hoidettuna. Kaiken kaikkiaan HURJAA! Meikäläinen alkaa olla aikuisten oikeasti aikuinen… ainakin noin niin kuin periaatteessa. Tosin henkisesti Toivon mukaan en koskaan ko tilannetta tule saavuttamaan ja tuskin tulenkaan, mutta nyt alkaa olemaan aika siirtyä opiskelijasta joksikin toiseksi osaksi tätä yhteiskuntaa.

Tässä on melkoisesti kaikkia juttuja meneillään ja tänne blogin puolelle avaan heti, kun muuttujat ovat varmistuneet. Vielä on tämä ja ensi viikko aika tiukkaa, kun on nuo pari kouluhommaa, vähän projektin tynkää ja treenit siihen päälle, niin hetken saan sykkiä. Tosin näistä huolimatta meikäläisen aktiivisuus lisääntyy takaisin normaalille tasolle täällä blogin puolella ja postauksia alkaa ilmestymään jälleen tasaisen  epätasaiseen tahtiin ja treenijuttuja lisääntymään täällä suunnalla!

Tweet