Urheilublogi

Voi vitsit, täällä päässä meinaa innostuspissa tulla, koska viikonloppuna tapahtui jotain mielettömän hienoa! Nimittäin (rumpujen pärinää) ……. meikäläinen sai alustavan treeniohjelman!

Treenit alkavat kunnon ohjelmalla 6.10

Olen todella innoissani…. ja peloissani… motivoitunut, mutta oikeastaan vähän kauhuissani ja samaan aikaan todella onnellinen sekä toiveikas… ja sitten alkaakin taas jännittään ja ahdistaan. Tämä oma pääkoppa on todella helppo paikka ollut kyllä viimeiset pari päivää. Tosin tästä huolimatta päällimmäisenä on innostus sekä toiveikkuus ja ripaus uskoakin siellä taitaa jo seassa olla.

Omat urheilukuvioni muuttuvat. Rajusti. Robin (isäpuoleni ja entinen valmentajani) ottaa taas päävastuun näistä omista asetelmistani. Edelleen on tarkoitus tehdä Juhan kanssa yhteistyötä ja treenejä sumplia porukalla, mutta vetovastuu on Robinilla sekä tietenkin myös itselläni.

Treenimäärät vähenevät. Useampi vuosi kokeiltiin tyylillä: paljon määrää yhdistettynä melko koviin tai koviin tehoihin. Ei ikävä kyllä toiminut. Nyt lähestyminen on erilainen. Viikot rytmitetään kovalla kädellä ja lepoa on joka viikko ainakin yksi päivä ja kevyellä viikolla kaksi. Alkuun tehot ovat todella matalat, koska tauko on ollut kohtuullisen pitkä, joten täytyy aloittaa rauhaksiin ja kovien sekä kevyiden treeniviikkojen ero onkin määrissä, eikä niinkään tehoissa. 

Tunteja itselläni tulee viikosta riippuen 11-15 ja treenikertoja 6-8, mikä on vähemmän, kuin aikaisempina vuosina. Kestävyystreenejä on ilmestynyt myös paljon enemmän tähän uuteen ohjelmaan. Loikat palaavat kuvioihin, mutta aika varovasti, ettei jalat ota itseensä. Lisäksi yleinen rytmitys pysyy melko vakiona eli treeniajoista sekä päivistä pyritään pitämään kiinni, jotta saadaan se rytmi sekä rutiini tekemiseen. Täällä blogin puolella yleisurheilu-, treeni- ja urheilujutut tulevat tietenkin myös lisääntymään.

Silloin, kun koulu itselläni loppuu, niin ohjelmaa vähän tarkistetaan ja saatetaan kokeilla ”jenkkilän tyyliä” eli 5 päivää treeniä ja kaksi lepoa, koska Los Angelesissa se toimi todella hyvin. Toki sen aika on sitten myöhemmin. Hallissa en aio ”kisata kisata” eli tarkoitus on muutama kisa ottaa ja radalle mennä, mutta hallikauteen ei millään tavalla valmistauduta vaan nuo kisat ovat enemmänkin harjoituksia. Tahdon ehdottomasti ainakin pari kisaa hallissa käydä, koska muuten itselleni tulisi 1,5 vuoden kilpailutauko, mikä näkyisi varmuudella uskomattomana ”Ampukaa mua naamaan, miks mä teen tätä p*****” –jännityksenä, kun ensimmäinen 400m aitakisa olisi edessä.

Kaiken kaikkiaan aika hurja fiilis, hyvällä tavalla. Vähän jännittää sekin, että miten tuonne urheilupiireihin nyt sujahtaa takaisin ja miten porukka ottaa vastaan, koska on aika pitkä tauko ollut noissa kuvioissa pyörimisestä. Muutamia ihmisiä lukuun ottamatta, on tullut otettua etäisyyttä koko genreen. Treeni-intoa löytyy ja motivaatiotakin alkaa olla ihan kiitettävästi. Toki Robinkin sen sanoi, että järjen on pysyttävä päässä. Yritän nyt vauvan askelin mennä takaisin siihen kilpaurheilijan rytmiin ja elämään enkä niinkään pommilla hypäten. "Rennosti, mutta tosissaan" on meikäläisen uusi motto.

Pakko sanoa, että olo on ”eheä” ensimmäisen kerran reiluun puoleen vuoteen. On ollut uskomatonta huomata, kuinka eksynyt sitä on, ilman urheilua. Olen tässä pyöritellyt ja pohtinut asioita, kuten ”Urheilu on elämäni tärkein asia” tai ”Urheilu on elämäni”. Tavallaan nuo pitävät paikkansa, mutta olen tullut sellaiseen tulokseen, että urheilu ja urheilija on se, kuka minä olen. Urheilu ja se kilpaurheilu, ovat valtava osa minua, mitä ilman en ole kokonainen ihmisenä enkä todellakaan onnellisimmillani. Nyt on ensimmäistä kertaa itsellänikin vaikeuksia saada omia ajatuksia järkeviksi lauseiksi tänne blogin puolelle. En koskaan tahdo, että se menee taas siihen, että urheilu ja tulokset määrittelevät ihmisarvoni, niin se ei saa olla. Tästä huolimatta urheilu on osa itseäni, mitä ilman en osaa, enkä tahdo elää. Tuossa yksi päivä huomasin kaipaavani sitä mieltä raastavaa jännitystä, ahdistusta ja paniikkia, mikä ennen kisoja tulee. Tuli oikeasti ihan ikävä sitä ja niitä uskomattomia tunneskaaloja, mitä yleisurheilu on itselleni tarjonnut ja toivon mukaan tarjoaa vielä vuosien ajan.

Tästä se lähtee.

Tweet