Vappu ja remppaa

Tämä on nyt sitten täydellisen diipa daapa kirjoitus. Jos tarkoituksenasi on hakea syvällisiä pohdintoja, vinkkejä elämään, ohjeita harjoitteluun, upean inspiroivia kuvia tai mitään muutakaan järkevää, niin ei kannata tuhlata aikaa tähän tekstiin. Suosittelen siirtymään laadukkaampiin sivustoihin, kuten seiska.fi tai vaikkapa Demin keskustelupalstoille.

Tuo hartioiden välissä sijaitseva pyöreähkö karvaa kasvava kapistus, mitä myös pääksi joku saattaa kutsua, ei toimi ihan toivomallani tavalla. Tänään, kuten niin monena muunakin päivänä, se oma ajatuksen juoksu jää toiseksi kolmijalkaiselle laiskiaiselle, jonka silmät on sidottu ja joka oppi eilen kävelemään. Vauhtia niissä aivosoluissa ei todellakaan ole ja jos niihin jotain elämää saa, niin ne menevät reittiä, joka päättyy jokaisella kerralla samaan kohtaan, kuin mistä alkoikin. Ympyrää. Siksipä tämä kirjoitus on yksinkertaisesti yhteenvetoa viimeaikaisista touhuamisista.

Jos jollain on vielä tässä vaiheessa illuusio siitä, että allekirjoittaneen elämä olisi tavalla tai toisella glamouria, niin tämä on se hetki, kun nekin harhaluulot viimeistään tuhoutuvat.

 Mites vappu? Oli oikein jees. Alaspäin pyöristettynä 80 % vappuaatosta meni näin: 

Tuli siinä vähän kuoharia otettua. Ekan lasillisen kohdalla muistin, miksi olen aina kuskina. Ei toi alkoholi yksinkertaisesti ole mikään makuelämys omalla kohdallani. Toisaalta olen kyllä eräältä vanhemmalta ja viisaammalta kuullut, että kaikessa alkoholissa ne kaksi ensimmäistä lasia ovat pahoja ja vasta sen jälkeen alkaa se paremman makuinen juoma.  Ei kyllä käynyt nytkään niin.

Muutama sana on sanottava Ikeasta. Todella hieno paikka, upeita huonekaluja jne jne, mutta kyllä tuo tavaroiden kokoaminen on ihan omanlaisensa urheilusuoritus. Eihän tuon kaapin kokoamiseen mennyt neljällä eri ihmisellä, kuin kaksi päivää. Sotavammojakin tuli vaivaiset pari naarmua. Miltä se todellisuudessa tuntui? Itselläni tuhoutui varmastikin viisi ihmissuhdetta hyllyn kokoamisen ansiosta, kolmas maailmansota syttyi ja saatiin päätökseen ainoastaan kiskojen kasaamiseen käytettynä aikana. Samalla energiamäärällä ja päättelykyvyllä olisi ratkottu nälänhätä, löydetty Saddam Hussein viikossa ja saatu Johanna Tukiaisesta Miss Universum voittaja kolmena vuotena peräkkäin. Kaiken kaikkiaan siis todella terapeuttista touhua.

Siksipä, kun se hylly vihdoinkin pysyi omilla jaloillaan pystyssä, fiilis oli vähintäänkin mainio.

Huomaa hieno seinä. Värihän oli harmaa. Kaikki ovesta tulijat kehuvat kovasti kaunista sinistä seinää.

Muita juttuja? Kävin mökillä, oli mukavaa. Olin kavereiden kanssa aiheuttamassa pahennusta elokuvissa ja myöhemmin kahvilla. Saatiin 10 minuutissa häädettyä kaikki ihmiset 7m säteellä pöydästä. Olin hyvin ylpeä itsestäni sekä seuralaisistani.

  

Niin ja todennäköisesti on alkamassa lievä jonkin sortin tulehdus. Vasen kuva alhaalla edustaa olotilaa, mikä aina väliin on. Poskionteloihin sattuu ja tuntuu, että joku rassaa teräsvillalla korvia. Onnekseni tätä fiilistä ei ole kauhean usein, mutta tarpeeksi tasaisin väliajoin.

Siinähän noita. Tänään oli tätä, ensi kerralla ehkä jotain muuta ... En tosin voi luvata.

Tweet