Ajanhallintaa ja stressin vähentämistä

Kuinka moni on nähnyt Liisa ihmemaassa? Siis sen piirretyn, ei sitä animaatiota, missä Johnny Depp on tähtenä. Siinä piirretyssä on jänis, joka juoksee ison kellon kanssa ja huutaa koko ajan, kuinka hän on myöhässä, on kiire ja ei ole aikaa. Pystyn kyllä harmittavan hyvin samaistumaan siihen jänikseen.

Kumma juttu, kun treenitunteja tuli 15h per viikko, niin sain koulun, kodin, treenit, yhteistyökumppanit, arjen, blogin ja kaiken muun härpäkkeen hoidettua ihan kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Toki jossain kohtaa juostiin seinään aika kovaakin, mutta siitä huolimatta. Kaksi ja puoli vuotta sitä palettia tuli pyöritettyä aika hyvinkin. Nyt urheilua on vain murto-osa siitä ajasta, mitä silloin oli ja silti tuntuu, että aikaa ei ole ollenkaan. Hyvin jännä.

Viime vuodelta Kalevan kisoista.

Ihmiset aina kysyvät minulta, että kuinka olen niin energinen sekä iloinen ja jaksan hoitaa koulun ja kilpaurheilun sen kaiken muun ohella.  En yleensä osaa sen fiksummin eritellä syitä kuin: ”Tällainen mä vaan oon.” Nyt tässä tämän hetkisessä paletissa urheilu ei todella ole mikään valtava aikasyöppö, koska treenejä teen oman fiiliksen mukaan ja niitä tulee maksimissaan 4 viikossa. Itse asiassa tuossa viime viikolla ei tullut juuri ollenkaan. Se on mieletöntä, että mitä vähemmän treenaan, sitä enemmän olo on tämä:

O.K on muutama huonosti nukuttu yökin takana  ja ei tuota omaa loppuun palamista vielä ihan ole selätetty, mutta silti.

Tämä onkin pistänyt itseni pohtimaan. Kyllä se ihan oikeasti on niin, että tunti treeniä, tuo kaksi tuntia lisää energiaa. Eilen olin aivan kuoleman väsynyt. Siis luokkaa: kävelen seiniä päin, alan poraan ja tahdon raivota tuntemattomille -väsynyt. Tästä huolimatta päätin työpäivän päätteeksi mennä pitkälle hölkkä/kävelylenkille. Hassu juttu tapahtui: sen lisäksi, että oma fiilis parani huomattavasti, myös energiaa oli lenkin jälkeen huomattavasti enemmän, kuin ennen lenkkiä. Toki itse olen kovan luokan treeninarkkari, mutta kyllä se vain on niin, että liikunnalla on aivan valtava vaikutus jaksamiseen.

Toinen juttu on se ”minulla ei ole aikaa”. Juu ei itselläni ole yhtään vapaa- aika. Siitä huolimatta kerkeän katsoa koneelta parikin jaksoa lemppari sarjojani ja siellä sosiaalisen median syövereissä menee minimissään tunti joka päivä. Ei ole aikaa ei. Kyllä se on fakta, että itselle tärkeille asioille tuppaa järjestämään sitä aikaa. Toki ne tärkeät asiat vaihtelevat ihmisestä riippuen.

Nyt niihin pointteihin. Itselläni on tämä viikko, ja etenkin viimeiset pari päivää, olleet jäätävää stressiä. Kirsikkana kakussa on alkuviikosta huuleen ilmestynyt afta, joka nyt viimeistään viestittää, että voisi vähän jarrutella tämän kaiken kanssa. Tästä viikosta inspiroituneena päätinkin nyt rakentaa sitä omaa To do –listaa tuon stressin vähentämiseksi.

1. Illan viimeinen 30 minuuttia pyhitetään rauhoittumiselle. Rauhoittumista ei ole Twitterissä pyöriminen, Facebookin tarkistaminen, mailien lukeminen tai Instagramissa palloilu. Voin sanoa, että ainakaan omien aivojen ylikierrokset eivät vähenny. Nyt tavoitteena onkin pyhittää se illan viimeinen 30 minuuttinen näille:

Sitä paitsi, kuulin upean sanonnan: “Great leaders don’t have big televisions. They have big libraries.” Lisäksi osa siitä somessa ja koneella homehtumisesta käytetään itsensä sivistämiseen eli lukemiseen.

Onkos joku muuten huomannut, että ulkona on viime aikoina ollut aika hieno ilma? Siihen liittyykin oleellisesti toinen steppini.

2. Ainakin osa lenkeistä tehdään oikeasti luonnossa ja ilman kuulokkeita. Luin lehdestä, että luonnossa liikkuminen vähentää stressiä. Toki se nyt on ihan arvattavissa, mutta taidettiinpa jutussa myös mainita se ilman musiikkia juoksemisen vaikutus. Nyt parina kertana olen mennyt ilman musiikkia lenkille (siis niille rauhallisille lenkeille) ja on ollut oikeasti mukava vaihteeksi kuulla se lintujen laulu ja jopa veden solina paikoittain. Toki kovat juoksut ovat asia erikseen, mutta ihan hyvä se on oppia juoksemaan ilman sitä bassojumputusta. Eihän sitä kisoissakaan ole.

Sitä saattaa nähdäkin jotain siellä metsän syövereissä.

Molemmat kuvat ovat kesältä, mutta just making a point.

3. Kalenterinhallinta. Tuntuu, että itsellä on noin viisi miljoonaa juttua samaan aikaan tehtävänä ja firman puolella on koko ajan töitä töiden perään. Kaikki työt voidaan jaotella kolmeen osaan: tärkeät ja kiireelliset, tärkeät ei kiireelliset sekä ei niin tärkeät eikä kiireelliset. Tuo viimeisin ryhmä on yksi v-mäisin, koska ne jäävät aina tekemättä ja roikkumaan. Siksipä nyt onkin tarkoitus lisätä viikkoon ”säläpäivä”. Tuolloin päivästä otetaan 1-2 tuntia noiden "ei tärkeiden ei kiireellisten" hommien tekemiseen, että ne oikeasti tulevat hoidettua.  

Kalenterinhallinnassa on myös toinen tavoite. Päiväni menevät vähän liian usein niin, että teen montaa eri juttua samana päivänä. Sen lisäksi, että tehokkuus ei silloin ole huipussaan, se aiheuttaa myös omalla kohdallani jonkin verran stressiä. Siksipä nyt lähtee kokeiluun päivien rajumpi aikataulutus niin, että päivissä on pyhitetty aikaa tiettyjen juttujen tekoon. Tällä hetkellä on mentaliteetti, että tunti tota, kaksi tuntia tota, vähän tota ja päälle vähän tätä. Nyt oikeasti työpäivänä on tavoitteena varata aikaa isoille kokonaisuuksille, eikä miljoonalle eri jutulle.

4. Työpäivät loppuvat kello 18.00. Sen jälkeen ei hoideta yhteistyöjuttuja, töitä tai mitään muutakaan firmaan tai bisnekseen liittyviä asioita ja maileihin ei vastata. Piste. 

Näillä lähdetään kokeileen ja toivon mukaan homma luistaa taas vähän paremmin! 

Tweet