Kevättä rinnassa

Kevät on täällä! Noh tai se kävi jo ovilla, otti pari askelta sisään, mutta päätti vielä ainakin toistaiseksi, ettei ihan vielä ole niiden T-paitojen ja minihameiden aika.

He, jotka allekirjoittanutta twitterissä seuraavat, ovatkin saaneet jo kuunnella omaa hehkutustani siitä, kuinka huippu viime viikko oli ja kuinka ihanaa elämä on. Pahoittelut jos aiheutin traumoja yltiöpositiivisilla kommenteillani, ei ollut tarkoitus nostaa ketään sieltä omasta pimeästä nurkastaan pois.

Kyllä keväisessä Suomessa on vain sitä jotain! Luonto herää henkiin, kunnes yöpakkaset lahtaavat kaiken päivällä eloon heränneen, ihmiset hymyilevät, ainakin jonkin verran, elämä hymyilee, ainakin toistaiseksi ja muutenkin on sellaista lupauksen tuntua ilmassa, siis kunnes toisin todistetaan. Joten eipä tässä ole valittamista!

Tässä ovat viime päivät pyörineet aika lailla kahden kulmakiven ympärillä. Toinen niistä on koulu eli tuo firman pyörittäminen ja toinen oooon …….. rumpujen pärinää….. urheilu!

Ei ollut somisteluille aikaa (lenkiltä tulossa), kun on Nonamen huivikin väärin päin päässä.

Nooh urheilu voi olla ehkä sanan merkityksen venyttämistä karvan verran liioittelun puolelle.
Yhtä Poltteella tehtyä punttisalitreeniä lukuun ottamatta, on kuntoliikunta parempi sana kuvaamaan tuota omaa touhuamistani. Siitä huolimatta tämä plikka on ollut yhtä hymyä viime viikon! Joka päivä olen jotain touhunnut, on se sitten ollut kävelylenkki, juoksulenkki (oli muuten eka juoksulenkki pariin kuukauteen) tai punttitreeni. Harjoittelumäärät räjähtivät kyllä viime viikolla käsiin verrattuna edelliseen 8 viikkoon.

Myös omalla kohdallani laskettelun määrä on moninkertaistunut verrattuna kahteen edelliseen vuoteen. Voisin jopa sanoa, että taitoa on tullut! Jos siis vertailukohteena on sokea lammas, mikä on sidottu laskettelulautaan selälleen kiinni. Uskallan täydellisellä varmuudella sanoa, että ehkä voittaisin sen vauhdissa ja vaarallisissa tilanteissa.

Oli aika täydellinen sunnuntai laskettelulle. Aurinko paistoi ja rinteet olivat lähes tyhjät. Ok eivät ihan noin tyhjät. Osui kuva vaan jotenkin hyvään kohtaan, kyllä siellä muutamia kymmeniä ihmisiä oli.

Firman hommia on myös tullut tehtyä. Olen kyllä painanut siellä suunnalla duunia, kuin pieni kiinalaislapsi Adidaksen tehtaalla. Toki toivon todella, että omalla kodallani pääsisin hivenen kovempiin tuntipalkkoihin.

Saa nyt nähdä. Nuo sosiaalisen median jutut kiinnostavat (hyvin jännästi) itseäni aika paljon ja mielenkiinnolla odotan, että tuleeko sen tiimoilta nyt useampikin projekti lähiaikoina. Toivon mukaan tulee!

Eipä tässä sen kummempia. Läskin palaminen on mennyt parempaan suuntaan; sitä on jo palanutkin! Ehkä, ainakin puntari näyttää vähän mukavampia lukuja. Tuosta missiosta tosin tulee lisää tämän viikon lopulla, joten ei siitä sen enempää nyt.

Ei muuta kuin erinomaisen loistavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Tweet